”Oli merkillistä, että orava oli sallinut minun tutkia sitä panematta lainkaan vastan. Hellitin vähän otettani sen hennosta ruumiista – ja siinä silmänräpäyksessä se väännähti kädessäni, käänsi silkkistä päätään ja puraisi suoraan hansikkaan läpi sormeeni.”

Jalkansa katkaissut Kurre oli tuotu pahvilaatikossa eläinlääkärin vastaanoton ovelle. Se on yksi niistä lukuisista villieläinpotilaista, jotka saavat Hughin lopettamaan metsästyksen – ristiriita hoitamisen ja tappamisen välillä käy hänelle kestämättömäksi. Hugh on nyt muuttanut asumaan keskelle kylää, ja hänen potilaskuntansa koostuu karjan ohella entistä enemmän kylläisten lemmikeistä. Koiria on jos jonkin rotuisia ja luonteisia. Krikettiä pelaava corgi tulee vastaanotolle silmä mustan, ja tanskandoggi Nero antaa tutkia suuvammaansa vain kun tohtori vetää päähänsä koiran isännän vanhan lentäjänlakin. Hughun omaan ruokakuntaa kuuluu ihmisten lisäksi kettuterrieri Rapsu ja komea punaturkkinen Tumppi-kissa, joka kulkee omia teitään, mutta tietää missä saa avun elon taistoissa hankittuihin haavoihin.