Turussa, lähellä Kaupunginteatteria on puhelinpylväs ja pylväässä ilmoitus: vene myytävänä. Vene näyttää kuvassa laivalta, ja siinä on hieno puinen ruori ja upea kattolamppu. Hetken mielijohteesta menemme puhelinkoppiin ja soitamme veneen myyjälle. Ja jo tunnin kuluttua olemme Paimionjoella tutustumassa veneeseen. Sen nimi on Diana, mutta ei se haittaa. Sitä ennen olemme soittaneet Honksun serkulle Olavi Rinteelle ja kysyneet, minkälaisiin seikkoihin mahdollisen veneenostajan tulisi kiinnittää huomiota.

Kysykää että onko siinä varmasti makeavesijäähdytin, Ola vastaa. - Ja sitten heittäkää muutama ämpärillinen vettä kannelle ja katsokaa, ettei kajuutta vuoda.

Sauvossa, Paimionjoella, huomaamme, että Dianassa on paitsi upea kattolamppu ja erittäin hieno puinen ruori, myös hyvin kauniit kesäiset ikkunaverhot. Sekä merivesijäähdytin. Heitämme vettä kannelle, ujosti puoli ämpärillistä. Kajuutan ikkunat vuotavat vähän, eivät kovin paljoa. Teemme veneestä tarjouksen. Myyjä hyväksyy sen heti.

Meistä on tullut mahonkiristeilijän onnellisia omistajia.

Kuinka onnellisia, sitä emme osaa vielä aavistaakaan.