Särkyvä arki on perusteos suomalaisen realistisen ja naturalistisen kirjallisuuden kansainvälisistä, erityisesti ranskalaisista yhteyksistä. Naturalismi on 1870-luvulla syntynyt kansainvälinen kirjallisuuden suuntaus, joka levisi Ranskasta muualle Eurooppaan ja Amerikkaan. Suomalaisista kirjailijoista muun muassa Juhani Aho, Minna Canth, Teuvo Pakkala ja K.A. Tavaststjerna tarttuivat ranskalaisten naturalistien innoittamina modernin maailman ongelmiin. Pyrkimyksenä oli "kuvata elämää sellaisena kuin se on", joten he kuvasivat erityisesti tavallisten ihmisten arkea ja sen ongelmia.Mutta miten kansalliskirjallisuuden nimeen vannova 1880-luvun Suomi reagoi naturalismin jyrkkään kuvastoon ja sen esittämään inhimilliseen rumuuteen? Kansallisten sankarikertomusten sijaan naturalistinen kirjallisuus tarjosi kuvauksia rappiosta, sairaudesta, kuolemasta, yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, avioliiton, perheonnen ja rakkaushaaveiden särkymisestä ja pettymyksestä moderniin suomalaisen elämään. Naturalismin aikakautta leimasi vahva julkinen keskustelu suomalaisen kirjallisuuden tehtävästä.Teoksen lähtökohtana on lajiteoria ja vertailevan kirjallisuudentutkimuksen uudet haasteet. Siinä käsitellään suomalaisen naturalismin syntyä, luonnetta ja suhdetta ajan ranskalaiseen kirjallisuuteen.