”Olen tässä kokoelmassani Sukupolveni unta tuonut esiin asioita, jotka ovat polttaneet sydäntäni: inhimillisyysnäkökulman, jota voidaan pitää jopa vääränä, suhteeni oman historiamme tapahtumiin, luontoa kohtaan osoitetun armottomuuden. Kirjalijaa saattaa kiduttaa sydämen ujous – halu runon piilokuvaan, tässä kokoelmassa olen kieltänyt tuon suojan itseltäni”, Helvi Hämäläinen on kirjoittanut kokoelmastaan.