Suuri yhteiskunnallinen kaksoisromaani Sorron lapset (1923) ja Punainen mies (1925) on tutkielma vuoden 1918 aattovuosista ja kansalaissotaan johtaneesta kehityksestä. Tummasävyinen teospari kuvaa tarkkanäköisesti vuosisadan alun pikkukaupunkia ja sen poroporvarillisuutta sekä peilaa kriittisesti Suomen tietä itsenäisyyteen. Lehtonen nostaa esiin kansakuntamme kipeimmät ongelmat omakohtaisuutta peittelemättä purkaessaan tuntojaan itsenäistyvän maan kansan rikkinäisyydestä.

Romaanissa Sorron lapset yhteiskunnallisen kehyksen oheen punoutuu maanmittari Isidor Tistelbergin ja rouva Julia Oljemarkin synkkä rakkaustarina. Isidor on hiljainen ja saamaton mies, elämäänsä tyytymätön Julia viihtyy haaveissaan. Henkilöiden elämää hallitsee kauttaaltaan samankaltaisuuden laki, jota vastaan kapinointi on turhaa. Teosparin jälkimmäisessä osassa Punainen mies esiin nousee myös Kullervo Sarvi, fanaattinen kommunisti ja vallankumouksellinen, "punainen mies", jonka mukaisesti Lehtonen alun perin antoi teosparille nimen "Punainen mies I-II". Niteessä on myös valikoima aikalaisarvosteluja.