Ilmari Kiannon (1874-1970) vuonna 1909 ilmestynyt teos on kuvaus ensimmäisten eduskuntavaaliemme ajoilta, nälkämaan kansasta keskellä yhteiskunnallisen murroskauden hämmentäviä lupauksia. Sen päähenkilöillä Topi ja Riika Romppaisella lapsikatraineen on pysyvä paikkansa suomalaisessa kansallisgalleriassa. Kirja ilmestyy ensipainosta varten suunnitellulla kannella, jonka punaista viivaa pidettiin tuolloin liian rohkeana.