"Toisinajattelevan" neuvostokirjailijan mietteitä vankileiriltä.

Venäläinen kirjailijanimi Abram Tertz herätti jo 1960-luvun alussa suurta huomiota länsimaissa. Hänen tavanomaisesta neuvostotyylistä poikkeavia kirjojaan käännettiin useille kielille ja hänen luultiin olevan kotimaansa ulkopuolella asuva emigranttikirjailija.
Salainen poliisi sai kuitenkin selville, että Tertz kirjailijanimen taakse kätkeytyi Andrei Sinjavski, moskovalainen kirjallisuusmies ja kriititto, joka oli kuljettanut käsikirjoituksiaan länteen. Sinjavski vangittiin ja tomittiin seitsemäksi vuodeksi kovennetulle vankileirille.
Kuorosta kohoaa ääni pohjautuu kirjeisiin, joita hänen sallittiin kahdesti kuussa lähettää vaimolleen. Kirjeet kulkivat sensuurin läpi, joten ne eivät sisällä suorapuheista vankilaolojen arvostelua, vaan ovat laajalti lukeneen kirjailijan mietteitä kirjallisuudesta ja taiteesta, elämästä ja kuolemasta. Erikoisinta on, että niistä täysin puuttuvat viha ja katkeruus. Sinjavskin hienovaraisille pohdiskeluille muodostavat hätkähdyttävän vastakohdan katkelmat vankitovereiden keskusteluista. Nämä kaksi puhevirtaa - kirjailijan ääni ja vankitoverien kuoro - antavat teokselle sen monimuotoisen rakenteen.

Sinjavski vangittiin v. 1965. Kahdeksan vuotta myöhemmin hänen sallittiin perheineen muuttaa Neuvostoliitosta Pariisiin, missä hän vieläkin asuu luennoiden Sorbonnen yliopistossa Venäjän kirjallisuudesta.